Eilinen ilta oli töiden vikoista tunneista aina klo 23 asti ahmimista ja oksentelua. Niin kuin näin ''loman'' loppusuoralla tuntuu kaikki illat olevan.
Vanhemmat ovat poissa yhteensä kymmenen päivää, tänään jäljellä yhdeksän. Kolmesta sisaruksesta olen nuorin ja ainoa likka, mutta 12-vuotiaasta asti oppinut ottamaan vastuuta aina silloin, kun tuo meidän oikea emäntä on reissussa. Milloin se on Kenia, Argentiina, Italia, Unkari tai joku muu pläntti jossain tuolla. Toinen veli on minua viisi vuotta vanhempi ja on kuulemma enemmän nyt kotosalla kuin yleensä. Töissä hän käy Helsingissä, mutta sanoi äidille olevansa tyttöystävänsä kanssa kotona katsomass minun perääni sekä seuraamassa miten jakselen.
Ja meillä kahdella on myös kolmekymppinen veli. Hän on kehitysvammainen, pärjää hyvin itsekseen mutta ei oikein osaa käsitellä asioita saati ymmärtää. Tämä vanhempien poissaolo on erilainen sen takia, koska meidän isovanhemmat täällä Kymenlaaksossa ovat todella huonossa kunnossa. Itse olen riidoissa mummoni kanssa. Hän on paska ja ilkeä ämmä, ei heru sympatiaa. Ukkimme on nykyään pelkkä vuodepotilas, se hämmentää isoveljeäni ja hän pelkää käydä siellä.
Kaiken tämän lisäksi tämä vanhin veljeni pelkää kuollakseen oksentelua... Ei tarvitse varmaan enempää selittää.
Tänään minä tsemppaan, minun veljeni ei tarvitse pelätä. 4. elokuuta ja meillä on kaikki hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti