En ole kirjoittanut aikoihin. Miksikö? Koska torstaina 2.8. alkoi pitkä ja tuskainen putki täynnä ahmimista ja oksentamista. Saatoin aloittaa jo viimeisellä tunnilla töissä syömällä salaa metrilakuja tai irtokarkkia. Jatkoin syömällä lähes kilon lisää ja oksentamalla. Usein seurasi myö uusi kierros.
Tein kaikkeni saadakseni välipäiviä. Suunnittelin tekemisiä, mutta illalla ja joskus jopa yöllä kaikki vain levisi.
Yhtenä päivänä menin töistä elokuviin. Kävin kotona syömässä vähäisen ruokaa, pitääkseni ahmimishimon kurissa. Teatterissa ostin ainakin 5 pientä karkkipussia ja yhden isomman. Sieltä päästyäni Filmtownin kautta kotia. Aloin käydä vuokraamossa kahdesti päivässä JA NYT NE MYYJÄT HELVETTI TUNNISTAA MINUT. Olen se tyttö joka maksaa omaisuuksia isoista kasoista karkkia, kahdesti. Ne ovat kyllä mukavia, eivät ole kysyneet mitä teen (kenties arvaavat?), vaan kyselevät kuulumisiani, miten menee töissä ym.
En jaksanut vastata ihmisten tekstiviesteihin. Kaikki meni kehossa noin viiden päivän jälkeen ihan sekaisin, että pyörryin töihin. Järjestyksenvalvojat kantoivat minut ensiapuun. Isoveljeni haki minut kotoa ja huusi. Käski syömään ja jos en söisi, hän veisi minut sairaalaan.
Koulu alkoi taas. Kieltäydyin menemästä kavereiden luokse, koska halusin olla rauhassa Mian kanssa.
Toissapäivänä soitin äidille itkuisena, etten jaksa enää. En vain pysty. Huusin täyttä kurkkua kotona, itkin ja lyyhistyin maahan.
Eilen kerroin äidille, miten olen taistellut ja tapellut vastaan, mutten vain ole kyennyt lopettamaan. Vihdoin onnistuin oleman yhden päivän oksentamatta, kahden viikon jälkeen. Äiti laittoi minut lupaamaan, että tsemppaan viikonlopun. Lupasin yrittää. Tänään huomasin kuluttaneeni tähäntouhuun kesällä 300€. Ja silti annoin periksi. Lohdutin itseäni sillä, että perjantain voi laskea arkipäiväksi.
Kaiken lisäksi, olen lihonut 1,5 kg. Tajusin, että 54 kiloisena olisin laihaläski, niin kuin eräs ihminen ilmaisee asian. Aloin inhota itseäni. Ja nyt olen vain läski.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti