Häät - syömishäiriöisen painajainen

Alkuperäiset suunnitelmat kohtuullisuudesta, normaaleista annoksista ja niiden sisällöistä valuivat taas kerran suoraan alas viemääriin. Paska.

Luulin aluksi, että mekkoni tiukkuus pitäisi minut ruodussa. Ruoka-annokseni oli 1. kierroksella kohtuullinen ja tulin täyteen. Siinä tuli ensimmäinen virhe. Söin lisää ja kun näin seurueeni juttelevan sukulaistemme kanssa, karkasin vessaan.

Jälkiruoka. Joku niin vihaa minua tuolla ylhäällä. Ensiksi äitini joutui viisi kertaa vannomaan, että saan sallia itseni syödä. Pala kakkua, pari keksiä, pari sydämen muotoista vaahtokarkkia. EI EI EI. Vessaan. Nälkä.

Pala kakkua, kolme keksiä, n-määrä vaahtokarkkeja. Keksejä, karkkeja, keksejä, karkkeja.. kukaan ei näe, lisää keksejä ja karkkeja. Halkean ja totean, että haluan mennä hotelliin jo nukkumaan. Olen lähdössä. Mukaan keksejä.

Hotellissa juoksen hakemaan lompakon ja ostan laittoman kalliita suklaapatukoita kaksi sekä jäätelöä. Syön. Oksennan. Oksennan. Oksennan. Tekokynnet raapii kurkkua ja silmät ovat punaiset. Itkettää.

Ähmurr

Vitutus. Häät viikonloppuna ja neljä kiloa jäi pudottamatta painoa. Kiitos pitkän ahmimis-oksentamis kauteni.

On niin rasittavaa pallotella niiden tunteiden välillä. Haluan terveemmän elämän, olla onnellinen ja pitää hiukseni + saada menkat takaisin. Kuitenkin tahdon laihtua ja olla pikkuinen. Pituutta on ja tulee olemaan aina 174 cm. En voi olla lyhyt, enkä tosin tunne edes tarvetta, mutta ei sitä läskiä tarvitsisi olla niin paljoa.

Olen ollut paljon yhteydessä eksäni kanssa. Siitä alkaa tulla nyt täyteen kaksi vuotta, kun seurustelimme sen lyhyen aikaa. Elämme varmaan loppu elämän jossain symbioosissa?
Onneksi emme asu samalla paikkakunnalla, koska tiedän R:n järkyttyvän jos näkee minut. Olen muuttunut aivan hirveästi, enkä ole se sama ihminen kuin silloin. Vaikka olen laihtunut, mahassani on aivan liikaa rasvaa, että voisin olla itsevarma. Enkä kestä nähdä sitä, että hän katsoo minua ja toteaa minun olevan liian iso.

Kehoni malli on aika omituinen. Äitikin sanoi joskus, että ollessaan laihimmillaan (pituus 169cm, paino 54kg) hänellä oli myös pömppömaha, eikä se hävinnyt pois kilojen myötä. Olen liian väsynyt treenatakseni litteää vatsaa, enkä edes tiedä sopivia liikkeitä siihen.

Tänään on onneksi luvassa ihana ilta telkkarin kanssa. Frendit, Taran monta elämää, Moderni perhe (nauhalle) JA vika jakso Taivaan pilareista. Nyt menen lukaisemaan yhtä suosikki blogeistani, Kesha here I come!

Morning

Täytyy kai vaan yrittää näin aamusinkin kirjoittaa. Pelottaa vain, että palaamalla blogin pariin nämä asiat alkaa heti aamusta asti pyörimään päässä.

Päällimmäisenä ärsyttää se, etten saa kuvia laitettua blogiin. Täytyy varaan odottaa vielä kuukausi, jos saisi tuon tietokoneen uusittua. Tämä on niin vanha paska, että se vaikeuttaa yksitellen kaikkien nettisivujen käyttämistä. Mutta uuden kanssa, alan laittamaan kaikkea muuta extraa tänne.

You know

Onpas kauan viime postauksesta. Olen vain niin väsynyt töiden jälkeen ja aamuisin tuntuu hankalalta kirjoittaa näistä asioista.

Tein tiistaina lupauksen, etten oksenna kahteen viikkoon. Tänään oksensin ennen töihin menoa mansikoita, koska oli niin turvonnut olo ja sitten tunti sitten puoli litraa jäätelöä. Se siitä.
Myönin myös illalla exälleni, miten paskassa jamassa olen. Mutta miksi? En halua olla valittava kakara, vaan yrittää kestää kaiken... se on vain niin vaikeaa, kun haluaisin jonkun lohduttavan. Pelkään vain, että siihen kuulisin syytöksiä, miten mukamas itse olen tämän tien valinnut ja ja ja... you know. Syömishäiriöstä on niin hankalaa puhua.