Lisää paskaa niskaan

Tänään oli vapaapäivä. Kävin palauttamassa pulloja joiden avulla hain pienen pizzan sekä kilon karkkia. Äiti oli lähtenyt töihin ja isoveli käymään mummolassa. Soitin sitten veljelle, ettei tule vähään aikaan kotiin, koska haluan katsoa elokuvaa rauhassa. Kehitysvammainen veljeni tajusi mistä oli kyse ja alkoi huutaa, että ei suostu vaan tulee kotia. Huusimme toisillemme, josta mummo suuttui minulle. Mummoni ei ole mukava ihminen. Kun olin 6-vuotias, hän hakkui minua läskiksi. Olisi tehnyt mieli raivota sille, että pitäköön päänsä kiinni eikä puutu asioihin, jotka ei hänelle kuulu.

Onneksi äiti soitti veljelleni ja sain omaa aikaa. Ahmin ostettujen mässyjen lisäksi helvetisti piirakkaa.

Myöhemmin selitin molemmille, että minulla oli paha olla, enkä halunnut veljeäni näkemään sitä. Tahdoin vain pitää sessioni rauhassa ja salavva, joten jätin osan totuudesta kertomatta.

 Eihän se siihen jäänyt, vaikka kolmen maissa veli olikin kotona. Söin leivän, hain lisää karkkia ja ahmin sekä oksentelin. Laitoin television täysille, ettei tekemiseni olisi niin selvää.

Aloin illalla inttämään siitä, että vaakamme on rikki. Se näyttää liian vähän suhteessa siihen miltä kehoni näyttää. Äiti suuttui ja käski lopettaa leikkimisen ja uhkasi sairaalalla. Keskustelu jäi lyhyeksi. Lisäksi hän käytti muita perheenjäseniämme vaa'alla todistaakseen sen näyttävän oikein.

Huomenna tiedossa uusi kierros. Haluan syödä. Oksentaa. Laihtua.

Muutoksia

Olen nyt jonkin aikaa jumittunut painoindeksissä 18.2, johtuen siitä että olen syönyt n. 1200 kcal. Itsekuria ei yksinkertaisest ole löytynyt. Kaikki kuitenkin muuttui, kun viime torstaina sain tietää, että isoisäni kuoli. En minä pysty käsittelemään sellaista asiaa. Aluksi vain huusin ja paiskasin lasin seinään. Parin tunnin jälkeen hain itselleni seuraavaksi päiväksi kilon karkkia, jotka oksensin. Lisäksi hain niiden jälkeen 600g lisää ja oksensin.
Tajusin lopulta, etten halua syödä. Syön sen verran, että jaksan töissä. That's it. Jos tulee himo johonkin, laitan sen suuhuni, pureskelen ja sylkäsen sitten pois. Torstaina ajattelin hakea pizzaa ja karkkia... sekä oksennella. Aion purkaa kaiken pahan olon tähän. Piste.

En luota vaakamme numeroihin, se näyttää liian vähän verrattuna siihen miltä omasta mielestäni näytän. Käskin äidin vaihtamaan patterit. Nyt painoa olisi vaa'an mukaan lähtenyt 500g ja BMI olisi 18.1

damdidam

Napsin koko ajan jotain pientä. Pari palaa tofua, yhden suolakeksin, herkkusieniä...hyihyihyi minua.
Jos vaan nyt pystyisin olla työpäivät tiukemmin, sitten olisi kaksi vapaata, jolloin ensimmäisenä täytyisi saada ajatukset pois ruoasta, mutta perjantaina porukat lähtevät tuttujen mökille viettämään jussia ja minä tod. näköisesti saan jäädä yksin kotiin! Äiti ei meinannut suostua, mutta ymmärsi etten halua viettää harvoja vapaitani jossain metikössä.

Suunnitelmissa olisi, että kun porukat häipyvät, saisin helliä itseäni. Ajattelin hakea pizzan, oksentaa sen ja pitää vähän aikaa taukoa, sitten vuokrata leffan ja mättää karkkia. Käväistä vessassa ja sitten lukea ylppäreihin. Jos jaksaisin sen jälkeen taas tsempata viikon niukemmalla ruokavaliolla, että paino tippuisi.

Ja mitä seuraavaksi

Tänään täytyisi mennä ravitsemusterapeutille. En tiedä mitä teen siellä, koska oon nyt myöntäny itselleni ettei mulla ole edes halua tehdä muutosta. Haluan kyllä terveellisemmän elämän, mutta en pysty muuttamaan tapojani saavuttaakseni sitä. En nyt.
Oon lopettanu käynnit sairaanhoitajalla... en enää jaksanut kuunnella hetkeäkään sitä miten ainoa oikea paikka mulle on sairaala. Vittu kun minä en voi minnekään sairaalaan lähteä!!

No voi...

...paska. Vetäsin kilon karkkia ja suklaata. KILON?! Ei jessus sentään. Miten se edes on mahdollista? Laitoin television täysille ja raahasin itseni vessaan. Loput hoidin suihkussa ja nyt verenpaineet näyttävät ihan sekavia, sydän tykyttää ja pää on taas tälläinen helvetin pallo. Jostain syystä tekisi mieli vain nauraa. Vaaka näytti + 500g taas enemmän, että nyt on ihan pakko pistää peli poikki. Enkä halua, että ihmiset alkaa töissä katsoa minua samalla tavalla kuin koulussa.
Haluaisin taas joku päivä käydä Picnicissä syömässä salaatin. Niiden nettisivujen mukaan uudessa kasvissalaatissa on 93 kcal, eli n. 50 kcal vähemmän kuin vanhassa. Kaipaan silti sitä vanhaa versiota. Mutta sen salaatin mukana tuleva kastike alkaa aina ärsyttää ja sitten se murea tuore patongin viipale. Ei niitä voi vastustaa.

Toivottavasti saisin pian uuden koneen, kun tämä nykyinen ei suostu lisää bloggeriin kuvia :<

möyh

Kun heräsin aamulla, pääni oli yksi iso pallo. Turvotus kasvoissaei ollut hävinnyt yön aikana, eikä näin ole tapahtunut koskaan ennen. Sain järjettömän paniikin. Ensimmäisenä ajattelin, pystynkö enää ahmia... nyt kun tunnustelen noita rauhasia, niin ne tuntuvat lähes normaaleilta. Onneksi.

Tulin töistä nälkäisenä ja äiti oli ostanut kaappiin suklaata. Mahassani on ainakin 100g ja tekee mieli itkeä. En kuitenkaan halua oksentaa, koska tekee mieli mättää karkkia ihan sikana ja huomenna olisi mahdollista nauttia rauhassa herkuista ja oksentaa salaa muilta. Aloin sitten syyllisenä miettiä, että pitääkö minun skipata aamiaiseni ja mussuttaa pelkkä omena... äiti kuitenkin vakuutti, että saan syödä kunnon aamiaisen suklaasta huolimatta... päätin, että kun palaan töihin, pidän tiukkaa linjaa enkä mätä mitään ylimääräistä, jolloin suklaan kalorit tasaantuvat pois.

Filmtown aukeaa vasta 12, joten edessä on piiiiiiitkä aamu. Yritän unohtaa tämän illan epäonnistumiseni ja nauttia huomisesta sessiostani täysin, kunnes ''krapula'' iskee ja tahdon vain käpertyä kasaan.

F*ck

Niin...piti mennä kavereiden luokse. Töissä vaan sain päähäni ajatuksen, että kotona voisi rauhassa ahmia ja oksentaa. Peruutin siis menoni, koska halusin purkaa ahdistustani ja maistaa niitä ihania makuja, joita en normaalisti salli itseni syödä. Karkit ovat pahin heikkouteni ja erityisesti suklaa. Oloni on niin hirveä. En ymmärrä miten joku voima saa minut aina päätymään tähän...

Kävin töiden jälkeen ostamassa Filmtownista karkkia ainakin 600g ja sitten hain pikkuisesta ja syrjäisestä kaupasta vadelmamuffinssin, kaksi suklaapatukkaa ja Coca-Cola Zeron. Tunnen oloni turvallisemmaksi, jos juoma on edes kaloritonta... vaikkei se mitään hyödytä.


// Nyt täytyy mennä siivoamaan autosta pois kaikki roskat, ettei perhe saa tietää mitä olen puuhaillut.

Work work work

Kohta pitäisi lähteä töihin. Ahdistaa vaan ihan sikana, mutta ei ole paljoa vaihtoehtoja. Onneksi teen tänään tavallista fyysisempää työtä, että kaloreita kuluu. Illalla menen ystävien luokse ja voin keksiä kasan tekosyitä, miksi en juo ja säästyn hirveiltä turvotus ja kaloripommeilta.

''Olen autolla''
''Huomenna taas töihin.''
''Pitää mennä vahtimaan veljeä.''

Toisaalta on ihan kiva, että täytyy olla vastuullinen ja luotettava työntekijä, että ''pitää syödä'' kunnon aamupala jaksaakseen. En voi pökertyä kesken päivän. Sitten kevyt salaatti töissä ja that's it. Painoindeksi näyttää nyt  18,2... en usko sitä. Näytän paljon isommalta. Selkäni on kyllä kapoisa mutta tuo maha aivan järkyttävä. En saa tehtyä vatsalihaksia sitten mitenkään.

Hellurei

Olipa hirveä päivä. Heräsin kuudelta siihen, etten kyennyt ajatella muuta kuin ruokaa. Olin odottanut tätä päivää koko viikon. Olen ollut töissä ja yrittänyt pitää kuria syömisissäni, jotta painoni laskisi ja lupasin itselleni, että vapaapäivänäni saisin syödä. Söin normaalisti aamupalan, mutta koska näin keksipaketin pöydällä, aloin ahmaista siitä keksejä kaksi kerrallaan. Ajoitin syömistä siten, että kun lopetin niin kotona oli turvallista oksentaa ilman, että kukaan huomaa.

Kun pizzeria aukesi, suuntasin sinne ja söin fantasia-pizzan. Siinä oli mozzarellaa, herkkusientä, ananasta ja tonnikalaa. Ennen sitä olin mässännyt isoäitini piirakkaa ja suklaata. Taputtelin pöytää hermostuneena ja katselin kelloa ja laskin paljon kaloreita kerkeää imeytyä, ennen kuin pääsen oksentamaan. Vettä hörpin säännöllisesti.
Pizzan jälkeen tuntui, että kuolen siihen paikkaan. Olo oli niin huono. Lähdin hipsimään keskustan kahvilaan, jossa on rivistö vessoja, joista jonon perällä oleva on minun vakio paikka. Sinne tyhjensin kaiken.

Kävin vaatekaupoilla ja ostin kokoa pienemmän paidan. Olin onnellinen. Sydämeni rytmi oli tasaantunut, joten lähdin palauttamaan pulloja saadakseni rahaa ja söin suklaata samalla. Kävin hakemassa 700g karkkia, juustokakkua ja jäätelöä. Matkalla ja loput kotona sitten söin lähes kaiken ja ilmoitin meneväni ''suihkuun''. Sinne meni taas se sisältö.
Koska ahmittavaa jäi, en saanut rauhaa kunnes loputki oli syöty ja oksennettu. Tämän hoidin kirjastossa, koska kotona en voinut päästä eroon siitä moskasta.

Illalla ahdisti ruoka ja lähdin saunaan. Viemäri tukkeutui... paniikissa aloin törkkimään leipäklönttejä putkistoon. Onneksi se tehosi... mutten uskaltanut enää oksentaa ja nyt olo on epäonnistunut ja turvonnut. Vittu.