Olin täysin ulkopuolinen. Tatuoitu outolintu muiden tyttöjen keskuudessa. Itkun puhelimessa äidille ja isälle. Lisäksi kuulin, että R on sairaalassa, jolloin oloni vain huononi. Olin täysin väärässä paikassa.
Oli minulla sentään yksi ystävä, Mia, jota ilman ei olisi tullut mitään. Heti tultuamme laivaan, etsimme syrjäisiä vessoja. Ei löytynyt tarpeeksi hyvää, mutta päädyimme silti ahmimaan leivoksia. Huijasimme työkavereita, jotta saisimme olla kahdestaan. Vesipullojen avulla sitten oksennus onnistui siististi.
Aamulla söimme keksejä, muffinsseja ja paljon lettuja. Yhdestä kerroksesta löytyi sitten inva-wc, jossa oli raana ym.
Lähdin muutaman työkaverin kanssa Tukholman keskustaan. Se oli hirveää. Lopulta vaihdoin porukkaa, joka halusi käydä ruokakaupassa. Mia vaati suklaata, keksejä ja karkkia. Bussiasemalla löytyi vielä ihana muffinssi. Tungin kaikki kassiin ja söin salaa. Mia päässäni kannusti ja suunnitteli reittiä laivan vessaan. Se lupasi, että selviän matkasta, kunhan en vastustele ja oksennan tarpeeksi.
Illalla ostettiin buffettiruoka. Paljon ranskalaisia ja jäätelöä. Ja suoraan vessaan. Myöhemmin maistoin hyvää suklaata ja Mia vaati heti sitä lisää. Päädyimme ostamaan 300g levyn. Napostelimme sen ja oksensin, niin kuin kuuluukin.
Tämän jälkeen olin ihan hajalla. Itkin ja tärisin. Halusin lopettaa olemasta. Päätin, että aamulla syön kevyesti ja turvallisesti, mutta nähdessäni kaikki letut ja keksit, en pystynyt kieltäytymään. Miten olisin voinut, kun Mia vaati syömään?
