maanantai 17. joulukuuta 2012

Syömishäiriö vs. parisuhde ja elämä

Painoa on tullut ''mukavat'' neljä kiloa lisää. Olen vain ahminut ja oksentanut, usein n. 10 päivää putkeen ja päivän tauko. And again.

Nyt olen löytänyt elämäni ihanimman ihmisen. Rakastan sitä miestä valtavasti. Hän tietää Miasta ja syömishäiriöstäni, koska olihan minun pakko selitää miksi hänen kosketuksensa välillä saa minut ahdistumaan. Haluan niin kovasti hänet lähelleni, mutta Mia ja Ana ovat tiukkoja:

''Olet läski, häntä ällötää ulkomuotosi.''
''Et saa syödä, jotta kelpaisit.''
''Miten voit nauttia, et sinä sitä ansaitse.''
''Vitun huora, olet niin arvoton ja ihrainen.''
''Sinusta ei ole mihinkään.''
''Hän ansaitsee parempaa.''

Mies on sanonut, että häntä ei luiseva kroppa miellytä. Kehoni ei vetoaisi häneen samalla tavalla silloin. Näyttäisin kuulemma jopa paremmalta vieläkin kurvikkaampana.

Ja mikä on syömishäiriön kanta: Hän on väärässä. Kunhan olen laihempi, hän ymmärtää miten haluttava olen. Nyt hän ei näe totuutta.

Läskinä en ole mitään. Hyi hyi hyi.

Viikonloppuna meille iski hirveä riita, joka ei ole vieläkään loppunut. Hän vei minut kotia käydäkseen sukuloimassa ja kysyi mitä meinasin tällä välin tehdä. Vittu miksi menit kysymään?

Olin ollut syömättä koko päivän ja käydessämme kaupoilla näin hyllyt täynnä herkkuja, olin samantein yli laidan eikä paluuta olisi ennen kuin olisin saanut ahmia ja oksentaa. Vastasin, etä hoitelen asioita, hoidan perheen ruoka-asiat, käyn ehkä kaupungilla.

Hänen mielestään vastasin ympäripyöreästi. Minusta ei kuulemma saa mitään irti ja minua joutuu tenttaamaan. Suutuin ja vastasin, ettei vastaus miellytä häntä.

Kilahdus.

Sanoin, että päiväni pyörii syömisten kanssa. Ajattelin tämän saavan hänet ymmärtämään, että turpa kannattaa pitää kiinni. Ilmoitin, etten halua puhua asiasta, jonka vuoksi hän halusi tietää, eikö hänellä muka ole oikeutta tietää mitä puuhailen. Joo ei ole. Ei niistä, mitkä liittyvät Miaan.

Ahdistuin helvetisti ja käskin pysäyttää auton, vaikka oltiin melkein perillä. Ennen kuin läimäytin oven kiinni, niin totesin:

Kulta, ymmärrä, että on oikeasti asioita mistä en halua puhua.