Kun heräsin aamulla, pääni oli yksi iso pallo. Turvotus kasvoissaei ollut hävinnyt yön aikana, eikä näin ole tapahtunut koskaan ennen. Sain järjettömän paniikin. Ensimmäisenä ajattelin, pystynkö enää ahmia... nyt kun tunnustelen noita rauhasia, niin ne tuntuvat lähes normaaleilta. Onneksi.
Tulin töistä nälkäisenä ja äiti oli ostanut kaappiin suklaata. Mahassani on ainakin 100g ja tekee mieli itkeä. En kuitenkaan halua oksentaa, koska tekee mieli mättää karkkia ihan sikana ja huomenna olisi mahdollista nauttia rauhassa herkuista ja oksentaa salaa muilta. Aloin sitten syyllisenä miettiä, että pitääkö minun skipata aamiaiseni ja mussuttaa pelkkä omena... äiti kuitenkin vakuutti, että saan syödä kunnon aamiaisen suklaasta huolimatta... päätin, että kun palaan töihin, pidän tiukkaa linjaa enkä mätä mitään ylimääräistä, jolloin suklaan kalorit tasaantuvat pois.
Filmtown aukeaa vasta 12, joten edessä on piiiiiiitkä aamu. Yritän unohtaa tämän illan epäonnistumiseni ja nauttia huomisesta sessiostani täysin, kunnes ''krapula'' iskee ja tahdon vain käpertyä kasaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti