Alkuperäiset suunnitelmat kohtuullisuudesta, normaaleista annoksista ja niiden sisällöistä valuivat taas kerran suoraan alas viemääriin. Paska.
Luulin aluksi, että mekkoni tiukkuus pitäisi minut ruodussa. Ruoka-annokseni oli 1. kierroksella kohtuullinen ja tulin täyteen. Siinä tuli ensimmäinen virhe. Söin lisää ja kun näin seurueeni juttelevan sukulaistemme kanssa, karkasin vessaan.
Jälkiruoka. Joku niin vihaa minua tuolla ylhäällä. Ensiksi äitini joutui viisi kertaa vannomaan, että saan sallia itseni syödä. Pala kakkua, pari keksiä, pari sydämen muotoista vaahtokarkkia. EI EI EI. Vessaan. Nälkä.
Pala kakkua, kolme keksiä, n-määrä vaahtokarkkeja. Keksejä, karkkeja, keksejä, karkkeja.. kukaan ei näe, lisää keksejä ja karkkeja. Halkean ja totean, että haluan mennä hotelliin jo nukkumaan. Olen lähdössä. Mukaan keksejä.
Hotellissa juoksen hakemaan lompakon ja ostan laittoman kalliita suklaapatukoita kaksi sekä jäätelöä. Syön. Oksennan. Oksennan. Oksennan. Tekokynnet raapii kurkkua ja silmät ovat punaiset. Itkettää.
Tiedän tunteen :( Pelottaa ihan jumalattomasti lauantai, koska silloin on tätini häät. Häissä se ylensyöminenkin ja kaikenlainen napostelu on niin hyväksyttävää, että kukaan ei katso oudosti jos hakee kolmannen lautasen ruokaa. Pelottaapelottaapelottaa :(
VastaaPoistaVoih ku mä en osaa sanoo nyt mtiään lohduttavaa :< ainoastaan sen, että lopulta sekin on ohi. Kävi miten kävi. Sitten voi ''taas'' aloittaa alusta.
PoistaNiin :(
VastaaPoista