Ähmurr

Vitutus. Häät viikonloppuna ja neljä kiloa jäi pudottamatta painoa. Kiitos pitkän ahmimis-oksentamis kauteni.

On niin rasittavaa pallotella niiden tunteiden välillä. Haluan terveemmän elämän, olla onnellinen ja pitää hiukseni + saada menkat takaisin. Kuitenkin tahdon laihtua ja olla pikkuinen. Pituutta on ja tulee olemaan aina 174 cm. En voi olla lyhyt, enkä tosin tunne edes tarvetta, mutta ei sitä läskiä tarvitsisi olla niin paljoa.

Olen ollut paljon yhteydessä eksäni kanssa. Siitä alkaa tulla nyt täyteen kaksi vuotta, kun seurustelimme sen lyhyen aikaa. Elämme varmaan loppu elämän jossain symbioosissa?
Onneksi emme asu samalla paikkakunnalla, koska tiedän R:n järkyttyvän jos näkee minut. Olen muuttunut aivan hirveästi, enkä ole se sama ihminen kuin silloin. Vaikka olen laihtunut, mahassani on aivan liikaa rasvaa, että voisin olla itsevarma. Enkä kestä nähdä sitä, että hän katsoo minua ja toteaa minun olevan liian iso.

Kehoni malli on aika omituinen. Äitikin sanoi joskus, että ollessaan laihimmillaan (pituus 169cm, paino 54kg) hänellä oli myös pömppömaha, eikä se hävinnyt pois kilojen myötä. Olen liian väsynyt treenatakseni litteää vatsaa, enkä edes tiedä sopivia liikkeitä siihen.

Tänään on onneksi luvassa ihana ilta telkkarin kanssa. Frendit, Taran monta elämää, Moderni perhe (nauhalle) JA vika jakso Taivaan pilareista. Nyt menen lukaisemaan yhtä suosikki blogeistani, Kesha here I come!